sunnuntai 20. toukokuuta 2012
lauantai 19. toukokuuta 2012
Paljon on tapahtunut kaikkea viime päivityksestämme. Tässä päälimmäiset kuulumiset.
Viime keskiviikkona olimme jälleen hakutreeneissä Unan kanssa parin viikon tauon jälkeen. Maalimiehiä/naisia oli yhteensä kuusi, kaksi ensimmäistä oli ns. näkölähtöjä, eli Una näki, kun "ukot" juoksi metsään ja meni piiloon. Otin koiran sivulleni ja lähetin perään. Una juoksi reippaasti molempien luokse ja sai pienen annoksen ruokaansa molemmilta. Seuraavat maalimiehet olivat piiloutuneet jo valmiiksi, mutta ennenkuin lähetin koiran etsimään heitä, he näyttäytyivät piiloistaan. Jälleen juoksi pikku tyttöseni reippaasti yli kivien ja juurakoiden maalimiesten luokse, ainoa epävarmuustekijä tuli pennulle, kun maalimies seisoi piilossaan, se taisi Unaa hieman pelottaa, mutta heti, kun maalimies kyykistyi, juoksi pentu taas reippaasti sinne. Maalimiehet saattoivat mennä jo aika pitkällekin. Jokaiselta maalimieheltä Una sai palkkaa ja kävin hakemassa koiran pois, ja jos Una tuli mua vastaan kysyin siltä, että missä on, niin Una palasi takas maalimiehen luo. Haluan, että oppii pysymään siellä, kunnes ehdin paikalle. Ehkä nyt kun olen aloittanut haukkuharjoitukset, voisimme kokeilla myös maalimiehellä haukkumista ennenkuin saa palkkansa. Viimeisellä maalimiehellä oli Unan patukka ja leikkivät sillä piilossa, kun Una löysi maalimiehen. Hyvä treeni, olen tosi tyytyväinen mun pikkumaliin.
Torstaina 17.5 lähdimme Unan kanssa aikaisin aamulla koulutusleirille Janakkalaan. Siellä teimme Unan elämän ensimmäisen peltojäljen. Sää oli poutainen, mutta pelto kuitenkin melko märkää. Tallasin pienen neliön jäljen alkuun paalun viereen ja lähdin lyhyin mahdollisimman peräkanaa olevin askelin astelemaan jälkeä myötätuuleen. Unan omia ruokanappuloita laitoin joka askeleelle kantapään ja varpaideni kohdalle maahan. Askeleita tuli yhteensä n.70, mutta matka nyt ei ollut hirmuisen pitkä, ehkä 20-30metriä. Lopetukseen laitoin hieman enemmän ruokaa, lähinnä merkiksi itselle, että nyt loppuu. Annoin jäljen vanheta tunnin verran ja katselin sillävälin muiden jäljenajoa. Oli hienoa seurata jo kokeneempia koirakoita ja sain paljon hyödyllistä tietoa.
Kun sitten otin Unan autosta ja lähdimme jälkeä ajamaan, veti Una taas kieli sinisenä palaen halusta päästä hommiin. Koitin koiraa hieman rauhoittaa ennen aloitusta, mutten tainnut siinä kovin hyvin onnistua, sillä ensimmäiset metrit olivat aika höösäämistä, kunnes koira sai ajatuksesta ja rytmistä kiinni. Loppujälki menikin oikein hienosti ja Unan työskentely oli rauhallisempaa kuin vielä koskaan ennen. Kouluttajaltamme sain vielä hyviä ohjeita miten saada koiraa rauhoittumaan jo ennen aloitusta, tätä kokeilimme sitten seuraavana päivänä.
Torstaina otimme iltapäivällä myös pienimuotoisesti nappulatottista, seuraamista ja eritoten sitä halusin hioa, että kun liikkeeni pysähtyy, niin Una menisi nopeammin istumaan. Tähän sain hyviä ohjeita, eli mun pitää olla myös itse nopeampi ohjatessani koiraa. Toisena ongelmanani esitin olevan tänne-käskyn, jolloin toivoisin koiran tulevan aina eteeni istumaan, lähes kiinni itseeni, mutta Una jää aina melko kauas. Tähän saimme hyviä vinkkejä, joita jatkossa alamme työstämään.
Torstaina leikimme hieman myös patukalla, ongelmanamme on ollut se, kun Una rauha-vaiheessa on lähes aina sylkäissyt patukan muutaman sekunnin kuluttua suustaan ulos. Tämän olen mitä todennäköisimmin itse aiheuttanut, kun olen rauha-vaiheesta käskenyt koiraa aina irroittamaan patukasta. Nyt saimme tähänkin loistavia ohjeita miten toimia jatkossa. Eli irroitus tapahtuu esim. kesken vetoleikin, ei ikinä rauhasta. Rauha-vaiheen tulee olla nyt lyhyempi ja leikki jatkuu samantien taas.
Perjantaina 18.5. teimme taas aamusella jäljen peltoon, olosuhteet olivat lähes samanlaiset, kuin torstaina, mutta tuuli oli erittäin navakkaa. Tein jäljen kuten edellisenäkin päivänä, mutta nyt lisäsin jäljen päähän esineen (ruokarasian) ja alamme siis opettelemaan myös ilmaisua. Tällä kertaa ajoon lähtiessä otin Unan sivulleni ensin istumaan ja hetkeksi rauhoittumaan, jotta kykenisi kanavoimaan viettinsä paremmin kohti maata :) Harmikseni vain menin hieman liian kauas paalusta tämän rauhoittumisen tekemään, ensi kerralla olen tarkempi! Una oli jokatapauksessa vielä rauhallisempi kuin eilen ja lopussa kun löysi rasiansa, menin koiran vierelle ja käskin maahan. Tämän tehdessään sai ruokansa, mutta nyt kun tätä alamme harjoittelemaan, alan opettamaan tähänkin asiaan rauhallisuutta, sillä nyt pompsahti koira samantien ylös, kun rasian kansi aukesi. Hyviä, hyviä ohjeita sain roppakaupalla tähänkin!
Laitan tähän vielä linkin perjantain jälkivideoon.
http://www.youtube.com/watch?v=7nCmzkbNk1A&feature=youtu.be
Näiden ohjeiden avulla on taas hyvä lähteä viemään harjoituksia eteenpäin :)
Laitan Unan haukkumisharjoitus- videon tänne myös, kunhan se on latautunut valmiiksi.
Viime keskiviikkona olimme jälleen hakutreeneissä Unan kanssa parin viikon tauon jälkeen. Maalimiehiä/naisia oli yhteensä kuusi, kaksi ensimmäistä oli ns. näkölähtöjä, eli Una näki, kun "ukot" juoksi metsään ja meni piiloon. Otin koiran sivulleni ja lähetin perään. Una juoksi reippaasti molempien luokse ja sai pienen annoksen ruokaansa molemmilta. Seuraavat maalimiehet olivat piiloutuneet jo valmiiksi, mutta ennenkuin lähetin koiran etsimään heitä, he näyttäytyivät piiloistaan. Jälleen juoksi pikku tyttöseni reippaasti yli kivien ja juurakoiden maalimiesten luokse, ainoa epävarmuustekijä tuli pennulle, kun maalimies seisoi piilossaan, se taisi Unaa hieman pelottaa, mutta heti, kun maalimies kyykistyi, juoksi pentu taas reippaasti sinne. Maalimiehet saattoivat mennä jo aika pitkällekin. Jokaiselta maalimieheltä Una sai palkkaa ja kävin hakemassa koiran pois, ja jos Una tuli mua vastaan kysyin siltä, että missä on, niin Una palasi takas maalimiehen luo. Haluan, että oppii pysymään siellä, kunnes ehdin paikalle. Ehkä nyt kun olen aloittanut haukkuharjoitukset, voisimme kokeilla myös maalimiehellä haukkumista ennenkuin saa palkkansa. Viimeisellä maalimiehellä oli Unan patukka ja leikkivät sillä piilossa, kun Una löysi maalimiehen. Hyvä treeni, olen tosi tyytyväinen mun pikkumaliin.
Torstaina 17.5 lähdimme Unan kanssa aikaisin aamulla koulutusleirille Janakkalaan. Siellä teimme Unan elämän ensimmäisen peltojäljen. Sää oli poutainen, mutta pelto kuitenkin melko märkää. Tallasin pienen neliön jäljen alkuun paalun viereen ja lähdin lyhyin mahdollisimman peräkanaa olevin askelin astelemaan jälkeä myötätuuleen. Unan omia ruokanappuloita laitoin joka askeleelle kantapään ja varpaideni kohdalle maahan. Askeleita tuli yhteensä n.70, mutta matka nyt ei ollut hirmuisen pitkä, ehkä 20-30metriä. Lopetukseen laitoin hieman enemmän ruokaa, lähinnä merkiksi itselle, että nyt loppuu. Annoin jäljen vanheta tunnin verran ja katselin sillävälin muiden jäljenajoa. Oli hienoa seurata jo kokeneempia koirakoita ja sain paljon hyödyllistä tietoa.
Kun sitten otin Unan autosta ja lähdimme jälkeä ajamaan, veti Una taas kieli sinisenä palaen halusta päästä hommiin. Koitin koiraa hieman rauhoittaa ennen aloitusta, mutten tainnut siinä kovin hyvin onnistua, sillä ensimmäiset metrit olivat aika höösäämistä, kunnes koira sai ajatuksesta ja rytmistä kiinni. Loppujälki menikin oikein hienosti ja Unan työskentely oli rauhallisempaa kuin vielä koskaan ennen. Kouluttajaltamme sain vielä hyviä ohjeita miten saada koiraa rauhoittumaan jo ennen aloitusta, tätä kokeilimme sitten seuraavana päivänä.
Torstaina otimme iltapäivällä myös pienimuotoisesti nappulatottista, seuraamista ja eritoten sitä halusin hioa, että kun liikkeeni pysähtyy, niin Una menisi nopeammin istumaan. Tähän sain hyviä ohjeita, eli mun pitää olla myös itse nopeampi ohjatessani koiraa. Toisena ongelmanani esitin olevan tänne-käskyn, jolloin toivoisin koiran tulevan aina eteeni istumaan, lähes kiinni itseeni, mutta Una jää aina melko kauas. Tähän saimme hyviä vinkkejä, joita jatkossa alamme työstämään.
Torstaina leikimme hieman myös patukalla, ongelmanamme on ollut se, kun Una rauha-vaiheessa on lähes aina sylkäissyt patukan muutaman sekunnin kuluttua suustaan ulos. Tämän olen mitä todennäköisimmin itse aiheuttanut, kun olen rauha-vaiheesta käskenyt koiraa aina irroittamaan patukasta. Nyt saimme tähänkin loistavia ohjeita miten toimia jatkossa. Eli irroitus tapahtuu esim. kesken vetoleikin, ei ikinä rauhasta. Rauha-vaiheen tulee olla nyt lyhyempi ja leikki jatkuu samantien taas.
Perjantaina 18.5. teimme taas aamusella jäljen peltoon, olosuhteet olivat lähes samanlaiset, kuin torstaina, mutta tuuli oli erittäin navakkaa. Tein jäljen kuten edellisenäkin päivänä, mutta nyt lisäsin jäljen päähän esineen (ruokarasian) ja alamme siis opettelemaan myös ilmaisua. Tällä kertaa ajoon lähtiessä otin Unan sivulleni ensin istumaan ja hetkeksi rauhoittumaan, jotta kykenisi kanavoimaan viettinsä paremmin kohti maata :) Harmikseni vain menin hieman liian kauas paalusta tämän rauhoittumisen tekemään, ensi kerralla olen tarkempi! Una oli jokatapauksessa vielä rauhallisempi kuin eilen ja lopussa kun löysi rasiansa, menin koiran vierelle ja käskin maahan. Tämän tehdessään sai ruokansa, mutta nyt kun tätä alamme harjoittelemaan, alan opettamaan tähänkin asiaan rauhallisuutta, sillä nyt pompsahti koira samantien ylös, kun rasian kansi aukesi. Hyviä, hyviä ohjeita sain roppakaupalla tähänkin!
Laitan tähän vielä linkin perjantain jälkivideoon.
http://www.youtube.com/watch?v=7nCmzkbNk1A&feature=youtu.be
Näiden ohjeiden avulla on taas hyvä lähteä viemään harjoituksia eteenpäin :)
Laitan Unan haukkumisharjoitus- videon tänne myös, kunhan se on latautunut valmiiksi.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)